maanantai 24. marraskuuta 2014

2. Matkan alku

Eletään marraskuuta 2013. Olen päässäni pyöritellyt lihavuusleikkautta vaihtoehtona parempaan ja kevyempään elämään, ja paria vuotta aiemmin olemmekin lähettäneet terveyskeskuslääkärin kanssa lähetteen keskussairaalaan koskien kyseistä asiaa. Lähete tuli bumerangina takaisin; ainoa joka puuttui minulta kriteereistä oli dokumentoitu pidempi painonpudotusjakso.
Päätän tuolloin marraskuussa vihdoin, että nyt on aika. Soitan siis terveyskeskukseen ja kerron asiani; ensimmäinen tapaaminen ja punnitus hoitajan kanssa on jo joulukuun alussa. Talven ja kevään aikana käyn hoitajan luona yhteensä noin 8 kertaa, ja samaan syssyyn käyn vielä kaupungin järjestämässä painonhallintaryhmässä 1 krt/2 vko. Laihdun 12 kg eli hieman yli sen mitä täytyykin ettei lähete tulisi takaisin.
Tk-lääkärin kanssa laitamme siis keskussairaalaan lähetteen kesäkuun puolessa välissä, ja siitä päivästä asti odotin paksua kirjettä postiluukun edessä niin toiveikkaana ja niin odottavin tunnelmin että itseänikin välillä vähän nauratti.
Ja tulihan se sieltä sitten; itse asiassa aika piankin! Viikko siitä kun olimme laittaneet lähetteen keskussairaalaan, sain kirjeen jossa oli aika sisätaudeille OYSiin. Aika olisi syyskuun puolessa välissä ja viikko sitä ennen minun tulisi käydä verikokeissa.
Kesä meni aivan hujauksessa ja kohta olinkin jo valmiiksitäytetyt esitietopaperit kädessä matkalla lääkäriin. Jännitti kovasti.. Entä jos minut torpataan heti alkuun? Minun ainoa jäljelläoleva vaihtoehto hukkuisi haaveiden mereen. Päätin kuitenkin että olen reipas ja uskoin että pääsen seuraavaa vaihetta kohti. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Mennessäni oysin sisätautien osastolle ilmottauduin ensin, ja sen jälkeen kävin hoitajalla punnittautumassa ja minut myös mitattiin. (143 kg ja 167.5cm) 
Sisätautilääkäri oli suopea ja vaikkei hän paljoa hymyillytkään, ja oli niinsanotusti aika nyrpeä täti, niin silti  hän osasi kertoa asiat hyvin ja sanoi myös että seuraavaksi sitten odotan aikaa ravintoterapeutille, jonka jälkeen jos ravintoterapeutti näyttää myös vihreää valoa leikkaukselle, odotan preoperatiivista aikaa ( joka sisältää gastroskopian eli letkunnielennän ja lisäksi kirurgin, anestesialääkärin, fysioterapeutin ja sairaanhoitajan tapaamiset) jonka jälkeen ryhmätapaaminen ravintoterapeutin kanssa, jonka jälkeen sitten itse leikkaus.
Sisätautilääkärin tapaaminen oli perjantaina, ja jo maanantaina tuli kirje postiluukusta! Ravintoterapeutin aika olisi jo viikon päästä maanantaina! Sain myöhemmin tietää ravintoterapeutilta että minulla oli ollut tuuria; olin saanut peruutusajan. Jee! 
Ravintoterapeutti oli aivan mahtava ja ammattitaitoinen, tsemppaava henkilö ja hymyilin ja nauroin monesti istuessani siellä hänen kanssaan. Hänen kanssaan katsoimme läpi minun valmiiksi kirjoittamat ruokapäiväkirjat ja hän näytti kohdat joissa vielä voin petrata. Lisäksi minulle tehtiin ahmimiskysely, ja sain siitä onneksi todella alhaiset pisteet. Olin todellakin sopiva ehdokas leikkaukseen! Jee!
Seuraavaksi sitten olikin pari kuukautta taukoa näihin asioihin liittyen, kunnes marraskuun alussa otin ja soitin että missä minun aika preoperatiiviselle käynnille viipyy. Jonohoitaja antoikin sitten heti puhelimessa ajan minulle kahden viikon päästä pre-käynnille leikoon, ja 9.12 ryhmäravintoterapeutin tapaamiseen. Jee!
Preoperatiivisesta käynnistä, joka oli siis 3 päivää sitten perjantaina, kerron sitten seuraavassa postauksessa. 
Hiiohoi ja terveheippa!

<3; N



1. Taustoja

Hei ja oikein ihanaa maanantaita ja uutta viikkoa! 

Minä aloitan tänään kirjoittamaan blogia. Tämä olkoon ensimmäinen postaukseni.
Helpottaakseni esittelytekstin tekemistä, ajattelin tehdä ranskalaisilla viivoilla taustaa; minusta:
- Olen hieman vanhempi kuin parikymppinen, mutta silti reilusti nuorempi kuin 30. About puolessa välissä mennään
- Luultavasti aion kirjoittaa blogiani anonyymisti, ainakin alkuun. En tiedä vielä jos tilanne muuttuu matkan varrella.
- Olen äiti-ihminen. Poikani on 3-vuotias.
- Opiskelen kieltenopettajaksi yliopistossa. 
- Pidän matkustelusta, ja olenkin ollut aiemmin mm. matkaoppaana töissä. 
- Olen lihava. Itse asiassa sairaalloisen lihava. Painoindeksini pyörii 50 tietämillä, ja tämänhetkinen luku puntarilla on 145.9 kg! Kyllä. Luit oikein. Sataneljäkymmentäviisipilkkuyhdeksän.
- Olen menossa lihavuusleikkaukseen
- Olen onnellinen
- Rakastan elämää.
Ainoa asia joka hidastaa elämääni monin tavoin, ja joka aiheuttaa pientä harmia pääni sisällä, on ylipainoni. Se vaikuttaa minuun niin kokonaisvaltaisesti sekä fyysisesti että henkisesti, että toden teolla toivon pian pääseväni pienenemään, laihtumaan, hävittämään rasvojani, kutistumaan. Haluan joku päivä tuntea itseni normaaliksi, juosta, uida taas enemmän kuin 300 metriä kerralla. Haluan mennä lentokoneeseen pelkäämättä että en mahdu istuimeen tai hävetä sitä että joudun aina pyytämään vyöhön jatkopalan. Haluan tanssia 4 tuntia putkeen, pitää silmiä kiinni ja antaa vaan mennä. Haluan istua kanootissa, ottaa aurinkoa bikineissä ilman että täytyy valita rannan eniten piilossaoleva nurkka ja hävetä silmät päästä jos joku sattuu minut näkemään. Haluan jaksaa leikkiä paremmin poikani kanssa, haluan olla energinen ja pirteä. Haluan ratsastaa, hypätä benji- ja laskuvarjohypyn, haluan syödä aina ilman että tunnen häpeää. Haluan lähteä vaeltamaan, ja pyöräillä pitkiä matkoja. Haluan ostaa kauniita vaatteita.Haluan että miehet näkevät minut naisena, kauniina ja ihanana; muutenkin kuin vain kasvoista. Haluan hikoilla ja rehkiä salilla ja harrastaa monia erilaisia urheilulajeja. Rakastan urheilla, mutta en jaksa. Haluan jaksaa. Haluan selättää perussairauteni joka on voitettavissa sillä että kiloni lähtevät laskusuuntaan, haluan elää pitkän elämän. Haluan rakastaa itseäni 100%, ja lisäksi haluan, että joku päivä saisin toteuttaa haaveeni ja olla pieni, haluan astua KEIJUKENKIIN.
No. Tässä nyt oli jonkunnäköistä sekavaa aloittelua tämän kanssa ja toivottavasti jotain selkoa tästä sai. 
Seuraavissa teksteissä tulen käsittelemään muun muassa sitä että missä vaiheessa leikkausprosessia olen ja mitä kaikkea on kuulunut tämän matkan sisälle. 
Toivon sinulle oikein hyvää ja ihanaa päivänjatkoa, ja toivon että rakastat elämää, niin minäkin!

<3: N